Ajatukset ovat kummallisia. Välillä niitä ei ole lainkaan ja pää on tyhjä kuin leikkaukseen menevän potilaan suolisto. Toisinaan ajatuksia pulpahtelee kuin viruksia tai sieniä sateella niitä edes sen kummemmin haluamatta. Joskus ajatukset ovat lähinnä toteamuksia. Joskus niistä aiheutuu ns. jälkitauteja, jotka täytyy potea tai hoitaa pois. Niin kävi tänäkin aamuna. Herätessäni päässäni oli yksi sana: suuteleminen. Aivan käsittämätöntä. En ollut suutelemista ajatellut enkä nähnyt siitä edes unta. Suuteleminen ei ollut ajatuksena päässäni siinä mielessä, että olisin tuntenut tarvetta suudella koko maailmaa tai vieressä nukkuvaa puolisoani. Se oli enemmänkin kuin oivalluksen kaltainen kirkastuminen. Suuteleminen! Me nimittäin emme yleensä suutele.

 

Tarkoitan suutelemisella suutelemista. En tarkoita suukkoja tai pusuja. Niitähän on miljoonia eri variaatioita. On äiti- ja isäsuukkoja, kun annetaan lapselle suukko. On kaveripusuja, kun ohimennen tujautetaan ystävälle pusu poskelle. On kohteliaisuussuukkoja, jotka liittyvät tervehtimiseen. Arvostussuukkoja, kun halutaan kertoa käsisuudelmalla arvostavamme suukon saajaa. Lentosuukoilla usein korvataan perinteinen vilkutus tai muutoin kerrotaan hänen tulleen huomatuksi. Kuolemansuukkoja, kun hyvästellään kuollut viimeiselle matkalle. Jälkimmäinen yleensä annetaan jostain kumman syystä otsalle, josta johtuen mafiaelokuvissa otsasuukon saaja on seuraava vainaja.

 

Suutelemiseen suhtaudutaan varmasti aivan yhtä monella tapaa kuin on ihmisiä ja ihmissuhteita. Toiset suutelevat kaikkea ja kaikkia, toiset hyvin valikoidusti. Joillekin suuteleminen on kuin seksiä; yhtä intiimiä ja henkisesti alastonta. Toisille se puolestaan on yhtä kuin seksi: suuteleminen liittyy vain seksin haluamiseen tai esileikkeihin.

 

Minä kuulun enemmän tuohon ensimmäiseksi mainittuun sarjaan. Koen suutelemisen olevan erittäin henkilökohtainen sielun peili, joka kertoo todelliset tunteet. Suudelmasta voi lukea ja aistia kaipausta, hellyyttä, arvostusta, intohimoa, kylmyyttä, kovuutta ja vaikka mitä. Suhtaudun suutelemiseen ehkä jopa vakavammin kuin seksiin. Seksi saattaa liittyä pelkästään himoon, mutta suudellessa paljastuvat todelliset tunteet. Suudellessa ei voi valehdella. Suutelemisen mahti on pelottava.

 

Miksi emme suutele? Onko se pelkoa vai tunteettomuutta jos ei suutele?