Näin meistä tuli parisuhdevammaisia. Toimikoon alla oleva varoituksen sanana kaikille, joilla vielä hormoniusvaa leijuu ilmassa.

 

…rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti… hv! Rakastumisen ja rakkauden onnen huumassa on helppo luvata vaikka mitä etenkin, kun kaikki pitävät moisia hekumallisia sanoja todellakin vain sanoina. Ihmisen elämä on kummallista ja eritoten meidän suhtautuminen avioliittoon. Ennen avioliittoa suhdetta vaalitaan kuin herkintä silkkipaperia. Suhteen eteen tehdään töitä kuin ei maailmassa mitään muuta tärkeää olisikaan. Jonkinlaisessa vaaleanpunaisessa hormoniusvassa mennään naimisiin, pidetään hienot juhlat ja romantiikka on katossaan. Tämän jälkeen alkaa kotileikki; käydään töissä, haaveillaan lapsista ja yhteisestä vanhuudesta sekä opetellaan elämään arkea. Hah hah, vaan elämän kosto on hirveä! PUF ja vaaleanpunainen usva on kadonnut mystisesti vanhaan elämään. Ei aikuisten oikeasti ole mitään ”opetellaan elämään arkea yhdessä” vaan arki opettaa elämää - tosiasiassa me emme vain opi siltä mitään. Pakettiin kuuluvat mm. kiljuvat lapset (myöhemmin murrosikäiset hirviöt), rahan haaliminen ja sen tiedostaminen ettei se koskaan riitä, ajan katoaminen työhön ja lapsiin, ystävyyssuhteiden hiipuminen, sillä aikaa ei riitä heillekään. Aletaan riidellä rahasta, kuka vie tai noutaa lapset harrastuksista, kumman ystäviä tavataan ja kumman menot ja vapaa-aika ovat tärkeämpiä. Puoliso ja rakastettu katoaa. Naisen tilalle astuu siivooja, kokki, lastenhoitaja, pyykkäri eli ts. taloudenhoitaja, jolta tarvittaessa yön pimeinä hetkinä saa myös seksipalveluja kätevästi.

Kun sitten avioliitto on kestänyt niin kauan, että lapsista on tullut niitä hirviöitä, joita kutsutaan jumalan karmeaksi kostoksi hyvästä seksistä, alkavat todelliset ongelmat. Tässä vaiheessa olet jo keski-ikäinen tai ainakin lähestyt sitä kovaa vauhtia. Terveytesi on mennyt tai ainakin muistutat enemmän siipirikkoista kotkaa kremppoinesi. Ulkomuotosi ääriviivat ovat yleensä tässä vaiheessa tuplaantuneet, elleivät jopa triplaatuneet. Rintasi kutittavat polviasi, sillä useat imetykset saivat ne etsimään maan keskipistettä. Kasvojesi ilmeikkäät hymyjuonteet ovat villisti valtaamassa koko naamasi. Lapset eivät enää suloisesti hakeudu syliisi vaan etsivät lompakkosi lämpöä höyryävän aterian ja puhtaiden vaatteiden lisäksi. Näet heitä enää harvoin; useimmiten iltapäivällä heidän kömpiessä petolinnun perseen näköisenä ylös sängystä ja ehkä keskiyön koittaessa tunnistat tai arvuuttelet askeleidensa sopivuutta lapsiisi, sillä et jaksa itse enää nousta ylös moiseen aikaan sänkysi viekoittelevasta pehmeydestä. Yrität vielä epätoivoisesti opettaa ja neuvoa heitä. Turhaan. He eivät kuule eivätkä kuuntele. On aivan sama puhutko kauniisti, huudat, kiristät tai lahjot. ”Pakkox on aina huutaa”- on vastaus aiheeseen kuin aiheeseen.”Mitä sä oikein keuhkoot” tarkoittaa jo keskusteluyhteyttä.

Sängyssäsi makaat joko yksin tai kaksin. Sillä ei ole enää mitään merkitystä, koska mitään siellä ei enää tapahdu. Jos joskus olisivatkin ”saumat”, kemiat eivät käy kumminkaan yksiin: jompaakumpaa ei huvita, on väärä hetki, väsyttää tai muutoin toisen olemus tökkii. Lopputulos on jokatapauksessa sama: ei seksiä. Se tarkoittaa myös usein sitä että ei ole hellyyttä, ei lämpöä eikä läheisyyttä, koska useimmille miehille ne ovat seksin synonyymeja. 

Puolisosi kanssa istut iltaisin eripuolella taloa televisio verukkeenanne. Eihän Se halua kuitenkaan katsoa samaa kuin minä tai et muuten vain ymmärrä hänen vuosikymmenien kestänyttä kanavasurffailuaan, josta on jo tullut lähes taidetta. Joskus nuorena saatoitte katsoa yhdessä romanttisia nyyhkyelokuvia tai tajunnan räjäyttäviä kauhuleffoja, mutta ei enää. Koska naisen elämä tässä vaiheessa jo muutoinkin saattaa muistuttaa helvetin esikartanoita, ei psyyke kestä enempää kauhua. Keskityt komedioihin ja luonto- tai asiadokumentteihin. Joskus heikkona hetkenä saatat nauttia rakkauselokuvistakin.  Tosin moinen yleensä saa aikaan vähintäänkin viikon kestävän vitutuksen vaikka kuinka yrität järkeillä sen olevan vain elokuvaa. Tahtomattakin yrität etsiä romantiikan hippusia omasta elämästäsi ja uituasi tarpeeksi syvällä itsesäälissäsi, päätät ottaa lusikan taas kauniisti käteen ”kyllä se mua rakastaa, koska tulee joka päivä kotiin”. Siinä sitä on romantiikkaa jo pienelle ihmiselle tarpeeksi. Miehesi nauttii television hurjimmista anneista; mitä enemmän verisiä päitä irtoilee tai mitä komeammassa kaaressa suolet lentävät asfaltille, sen hienompi. Et tiedä miksi. Hän ei todellakaan halua katsoa kanssasi rakkauselokuvia tai yleensäkään mitään. Hänestä on nautinnollisempaa katsoa televisiota yksin. Ehkä se on jokin ”on jäätelö hyvää kun yksin syö”-efekti.

Vaikka ei sillä ole suurtakaan merkitystä, että istutte iltojanne saman katon alla erikseen ja yksin. Olette jo muutoinkin erkaantuneet toisistanne. Puolisosi on tehnyt tai tekee uraa, joka hallitsee 24/7 hänen elämäänsä, ajatuksiaan ja tekojaan. Keskusteluyhteytenne rajoittuu muutamiin tärkeisiin kysymyksiin: Kumpi menee kauppaan ja milloin peset pyykkiä? Jos mies menee kauppaan, jatkokeskustelua on luvassa, koska hän tuo kuitenkin vääriä aineksia. Pyykinpesu on myös loistava jatkokeskustelun paikka: vaimo pesee pyykkiä joko liian harvoin tai vääriä vaatteita eikä miehen kalsarit tai farkut ehdi odottamaan täyttä koneellista. Aivan sama, riidaksi menee kuitenkin.

Luultavasti tässä vaiheessa elämää ette enää harrasta mitään yhdessä; jos nyt yleensäkään olette harrastaneet mitään yhdessä. Harrastuksiksi luetaan omat harrastukset ja perheen yhteiset riennot kuten lomamatkat. Omista harrastuksista pidetään kynsin ja hampain kiinni. Piste. Kahdenkeskisiä rientoja on äärettömän harvoin ja nekin ovat muutaman harvan perheystävän pyöreät syntymäpäiväjuhlat, koska niihin on pakko mennä puolison kanssa. Perheen yhteisiä lomamatkoja ei juuri ole, koska lapsesi eivät enää ole enää vauvaikäisiä, joista saa alennuksia lennoilta etkä ole Roope-Ankka. Kun mukulasi pääsee ala-asteelle, hänestä saat maksaa aikuisen hintaa. Siunaa ja varjele, jos sinulla on enemmän kuin yksi lapsi. Lomamatkasi rajoittuvat takuuvarmasti lähimmän ostoskeskuksen Hesburgeriin ja Citymarkettiin. Vietettyäsi siellä päivän kauhistellen kaiken kalleutta lähes sydänkohtauksen partaalla, saavut kotiisi etkä todellakaan koe mitään tarvetta poistua sieltä ilman loton päävoittoa. Menet saunaan ja sulkiessasi silmät kuvittelet makaavasi viidakossa. Saunan jälkeen vedät kalsarikännit haaveillen sekä lottovoitosta että tropiikinlomasta. Päätät varmuuden vuoksi aloittaa laihdutuskuurin, jotta mahdut bikineihin, koska aiot lotota seuraavana keskiviikkona ja lauantaina.

Joskus käy niin onnellisesti, että koko perhe pääsee matkalle. Kotimaahan tai ulkomaille. Kaikki haaveet ja suunnitelmat ovat ihania ennen matkaa. Perillä kohteessa heräät todellisuuteen. Buenos tardesta vaan. Ennen vanhaan, pienten lasten aikana, koko perhe kirmaili iloisesti karusellista toiseen ja eläintarhassa ihasteltiin apinoita. Illalla lasten mennessä nukkumaan, vanhemmat olivat puolikuolleita eikä lomaseksistä jaksanut edes haaveilla. Murrosikäisten lasten kanssa saattaisi olla toisin, mutta keski-ikä rajoittaa. Lomaseksi ei kiinnosta, koska ei sitä ole muutenkaan. Todennäköisesti loma kuitenkin on mennyt edelleen lasten ja miehen ehdoilla eikä keski-ikäinen bitch-nainen suostu sääli- tai jäämäseksiin. Missä ovat romanttiset kuutamokävelyt palmujen huojuessa hiljalleen lämpöisessä tuulenvireessä? Missä on ihanainen romanttinen miehesi? In your dreams baby. Hän lienee vetämässä viskiä yksikseen terassilla tai lähimmässä pubissa muiden turistien kanssa. Näin ollen lopputulos on aina sama: sinua vituttaa raskaasti. Eikä mieltäsi helpota tietämys, että luultavasti matkakohde on valittu joko miehesi tai lastesi toimesta tai heidän välisellä huutoäänestyksellä. Haaveilet hotellihuoneessa viinilasillisen ääressä avioerosta, jonka jälkeen kulkisit ja menisit minne haluat.

Rakkaudentunnustukset ovat vanhoissa avioliitoissa valtavan vaikeita asioita. Sen jälkeen, kun hormonimyrsky on laantunut ja vaaleanpunainen usva kadonnut, menee puhekyky. Minä rakastan sinua, on aivan yhtä vaikea lause kuin Anteeksi. Siihen ei monen suu taivu ellei ole yli kolmen promillen humalassa tai kriisikeskustelu käynnissä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa estot katoavat ja suu elää omaa elämäänsä. Kohteella ei niin väliä. Jälkimmäisessä tapauksessa puolestaan on kyseessä hätävalhe, jolla yritetään saada lisäaikaa. Hätävalheilla on taipumus kasvaa ja usein siinä yhteydessä luvataan alkaa hoitamaan parisuhdetta -heti huomenna. Tosiasiassa sitä huomista ei tule vaan kaikki jatkuu ennallaan, mutta usein molemmat tässä vaiheessa haluavat vielä uskoa… johonkin. Puhekyvyn menettämisen jälkeen kuluu muutamia vuosia ja sitten menee kuulokin. On luonnollista, että kuuromykiltä pariskunnilta lähtee ajansaatossa myös kuullunymmärtämisen taito litomaan, joka on suoraa seurausta puhekyvyn ja kuulon menetyksestä. Asiaa voi yrittää paikata elekielellä, mutta tosiasiassa tässä vaiheessa on jo näkökin heikentynyt pahoin ja puolisot näkevät vain itsensä; eivät toisiaan. (Lapsensa he kyllä tiedostavat, sillä murrosikäiset kommunikoivat niin, että kuuromykkäsokeatkin tietävät ja tuntevat jytkeen sydänalassaan). Teistä on siis tullut parisuhdevammaisia. Kannattaa alkaa lukea fantasiakirjallisuutta hyvissä ajoin, sillä tässä vaiheessa tarvitset kaiken opin loistavasta mielikuvituksesta. Mielikuvitusta todellakin tarvitaan, koska saatat joutua etsimään läheisyyttä, lämpöä ja rakkaudentunnustuksia huumorimielellä heitetyistä ivoista. Revi siitä. Muuta ei ole tarjolla.